Unelma Kirsikodista
The dream of Kirsikoti

Kirsi Timonen

UNELMA KIRSIKODISTA

Matka on ollut pitkä 30 vuotta. Perustin päiväkodin 70-luvun alkupuolella. Toimintaamme sisältyi paljon luovia toimintoja, piirustus, maalaus, musiikki jne. Teimme kasetin ORAVAN PESÄ lasten laulamana ja kahden isän avustuksella. Äänitys oli Rollon Studiolla Kuopiossa.

Järjestin koulutustilaisuuden, ohjaajana ystäväni Elisabeth Lähteenmäki Espoon kuvataidekoulusta. Hän kertoi työstään, kurssin jälkeen kutsuin ystäviäni koolle ja olohuoneessani perustimme Lieksan lasten ja nuorten taidekoulun kannatusyhdistyksen ja koulun, vuoden nuorempi kuin Espoossa. Jatkoin opintojani, luovutin päiväkotini Lieksan kaupungille ja jatkoin edelleen opintojani.

80-luvun puolivälissä siirryin erityisluokanopettajaksi harjaantumisluokkaan Pankakosken koululle.

Luin nuoruudessani paljon erämaaisien kirjoituksia, joista elämänohjeeksi nousi ohje, kuinka meitä kutsutaan tehtävään, tarvittava viisaus tehtävään annettaan.

Luokassani oli lahjakkaita oppilaita. Maalasimme paljon, teimme paperia, kirjoitimme joka päivälle lauseen, jonka avustajamme kokosi ja sävelsi viikon lopuksi lauluksi. Joka päivä oli ohjelmassa runoluentaa. Kehystin oppilaiden teoksia koulumme seinille. Naapurissa asuva taiteilija Ahti Isomäki vieraili luokassani ja hämmästeli työtämme. Hän katsoi maalauksia ja jutteli niistä. Opin häneltä paljon ja ykkösohjeeksi tehtävästäni; sinun tehtävä on huolehtia hyvät välineet, pohjat ja värit eivät ne koskaan lopu.

Perustimme taas uuden yhdistyksen; Vammaisten kulttuurin edistämisyhdistys ja sen puitteissa julkaisimme ensimmäisen luokassani kootun kirjan, jonka taittoi Leea Wasenius. PRINSESSA JA HEVONEN, teksti Petteri Nevalainen, kuvat Kirsi Timonen

Koneen säätiön tuella myös englanniksi.

Yhdistyksen toimesta perustettiin TAIDETOIMINTAKESKUS Lieksaan.

Kulttuuri oli mielestäni elämäntapa, ei tuntityötä. Ostin Saarivaaran vanhan koulun sydämessäni unelma paikasta elämäntavan toteuttamiseksi. Kerroin oppilaalleni Kirsi Timoselle unelmastani ja yllä olevan maalauksen hän teki siitä.

Hurja rakennusprojekti, talkoita perheeni, ystävien ja oppilaiden vanhempien kanssa.

Suunnitelmat ja rakentamaan palkkasimme ammattilaisia RAY:n tuella.

Juhannuksena 1993 Kirsikoti siunattiin ja vihittiin käyttöön.

Luokassani teimme esityksiä; Pellekoulu, Intiaanien kotiinpaluu, Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Väriympyrä. Oppilaiden kanssa maalasimme kankaat ja ompelimme esiintymisasut. Lumikin veimme Almeriaan saakka. Samoin Kirsikodissa paljon esityksiä joihin valmistimme asut. Kirsikoti 10 v-kunniaksi valmistui messu KANSSANI HÄN KULKEE.

Ateljee Hännätön kissa oli kutsuttuna näyttelyyn Kiasmaan v. 2002. Siellä olin mukana perustamassa Kettukia. Sain tyttäreni Kirsin kanssa 2024 Kettuki ry:n taideteko-tunnustuksen upeasta elämäntyöstä.

10 v-Juhlavuoden kunniaksi matkustimme Toscanaan kuukaudeksi työskentelyjaksolle.

Vuosien varrella olemme olleet siellä työskentelyjaksoilla pitempiä jaksoja ja järjestäneet aina näyttelyn. Täällä on nähtävänä yhdestä matkasta taltiointi Mimmo Catalanon toteutuksena. Viimeinen näyttely pystytettiin 2014 ja purin sen 2021. Sting ja Trudie tutustuivat näyttelyyn ja yksi taulu lähti heidän mukaansa, samoin vierailijoiden mukana ympäri maailmaa.

Kaikki maalatut taulut olen kehystänyt ja rakentanut satoja näyttelyjä ympäri Suomea, lähettänyt maalauksia kansainvälisiin näyttelyihin.

Kaiken toteutumisen kuvauksesta on ainesta kirjaan, lyhyesti on vaikea kertoa.

Erityiskiitokset: Muusikot Leena Toivanen, Elisa Kerola, Tapio Nykänen ja Antti Nykänen. Taiteilijat Ahti Isomäki, Pekka Syväniemi, Erkki Kannosto, Ihva Aula, Minna Haataja, Aulis Harmaala ja lukuisia muita ammattitaiteilijoita.

Monessa mukana Markus Haataja ja Leea Wasenius kanssasi yhteistyötä jo liki 50 vuotta, Kaikki julkaisut sinun kauttasi.

Jo edesmenneet Otso Kantokorpi ja Erkki Pirtola. Pitkäaikaisina vaikuttajina ja vastuunkantajina kiitän koko Kirsikodin historian ajan Kaisu Nuutinen, Arjahelena Kutvonen, Pirjo Rusanen ja Petri Mikkonen.

Kaikki julkaisumme ovat täällä esittelyssä ja 2 kpl curriculum vitae, toinen kuvin.

Näyttelykokonaisuuden valinta oli vaikea satojen teosten joukosta.

Raija Mikkonen

THE DREAM OF KIRSIKOTI

The journey has been long-30 years. It began when I founded a kindergarten in the early 1970s.

Our activities were built around creative work: drawing, painting, music, and more. We even produced an audio cassette titled ORAVAN PESÄ ("The Squirrel's Nest"), sung by children with the help of two fathers. It was recorded at Rollo Studio in Kuopio.

I organized a training session led by my friend Elisabeth Lähteenmäki from the Espoo School of Visual Arts. After hearing her speak about her work, I invited my friends over and in my living room we founded the Lieksa Children's and Youth Art School Support Association and the school itself—established just one year after the one in Espoo.

I continued my studies, handed over my kindergarten to the City of Lieksa, and pursued further education. In the mid-1980s, I became a special education teacher for a training class at Pankakoski School.

In my youth, I had read the writings of wilderness hermits. One guiding principle stayed with me: when we are called to a task, the wisdom needed for it is also given.

My class was full of talented students. We painted extensively, made paper, and wrote a sentence each day. At the week's end, our assistant compiled these into a song. Poetry reading was part of our daily routine, and I framed my students' works to display on the school walls.

The neighbouring artist Ahti Isomäki visited our classroom and was deeply impressed. He studied the paintings and discussed them with us. I learned a great deal from him. His most important advice for me was: Your responsibility is to ensure good tools—surfaces and colors must never run out.

Once again, we founded a new association: the Association for the Promotion of Culture for People with Disabilities. Through it, we published the first book created in my class, with layout by Leea Wasenius. It was titled PRINCESS AND THE HORSE, with text by Petteri Nevalainen and illustrations by Kirsi Timonen, published with support from the Kone Foundation in both Finnish and English.

This association also led to the establishment of the ART ACTIVITY CENTRE in Lieksa. To me, culture was a way of life, not hourly work. Driven by this belief, I bought the old Saarivaara school, dreaming of a place to live out this way of life.

I shared my dream with my student Kirsi Timonen, and she created the painting above, inspired by it. The dream became a huge construction project, realized with the help of my family, friends, and my students' parents.

We hired professionals for planning and construction, supported by RAY (Finland's Slot Machine Association). At Midsummer in 1993, Kirsikoti was blessed and inaugurated.

In my class, we created performances: Clown School, The Indians' Return Home, Snow White and the Seven Dwarfs, and The Colour Circle. Together with the students, we painted the fabrics and sewed the costumes. Snow White was performed as far away as Almería, Spain.

At Kirsikoti, we staged many more performances and made the costumes ourselves. For its 10th anniversary, we completed the mass WITH ME HE WALKS.

Atelier The Tailless Cat was invited to exhibit at Kiasma in 2002. There, I was involved in founding Kettuki. In 2024, I received the Kettuki Association's Art Deed Award for an outstanding life's work, together with my daughter Kirsi.

To celebrate Kirsikoti's 10th anniversary, we travelled to Tuscany to do creative work for a month.

Over the years, we returned for longer stays, always organising an exhibition. One of these journeys is documented here in a work by Mimmo Catalano. The final exhibition was installed in 2014 and dismantled in 2021. Sting and Trudie visited the exhibition, and one painting left with them—just as other paintings have been carried around the world by visitors.

I have framed all the paintings myself, built hundreds of exhibitions across Finland, and sent works to international shows.

The full story of how all this came to be could fill a book; it is not easy to describe briefly.

Special thanks to:

Musicians Leena Toivanen, Elisa Kerola, Tapio Nykänen, and Antti Nykänen.

Artists Ahti Isomäki, Pekka Syväniemi, Erkki Kannosto, Ihva Aula, Minna Haataja, Aulis Harmaala, and numerous other professional artists.

Markus Haataja and Leea Wasenius, for almost 50 years of collaboration across many activities. All publications have passed through your hands.

In memory of Otso Kantokorpi and Erkki Pirtola. As long-term contributors and pillars of Kirsikoti throughout its history, I thank Kaisu Nuutinen, Arjahelena Kutvonen, Pirjo Rusanen, and Petri Mikkonen.

All our publications are presented here, along with two CVs—one of them illustrated.

Selecting works for this exhibition from hundreds of pieces was a difficult task.

Raija Mikkonen