2.3.2010

KEVÄTKOKOUS 28.3.2010 klo 13.00

Kookoonnumme Krsikodille kevätkokoukseen

Palmusunnuntaina.

Tervetuloa!

 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Kuudettatoista toimintavuotta elimme juhlatunnelmissa.

Vuoteen sisältyi paljon tapaamisia ja muistoja.

Taidenäyttelyjä oli paljon maakunnassamme ja useita kansainvälisiä kutsunäyttelyjä.

Taidesymposiumissa Itävallassa saimme tutustua heidän työskentelynsä mahdollisuuksiin ja historiaan.  Jäi sellainen vaikutelma, että he eivät olleet löytäneet vielä kehitysvammaisen ilmaisun todellisia vahvuuksia. Taiteilijoille ei annettu tilaa tarpeeksi, vaan ohjaus oli kuin pienelle lapselle. Minua se hämmensi paljon ja kerroin heille vaikutelmistani. Ihmiset siellä olivat äärettömän ystävällisiä ja meillä oli todella hyvä olla yhdessä. Tutustuimme tsekkiläiseen taideterapiaopiskelijaan Zdenekiin ja hän on tulossa maaliskuussa harjoitteluun Kirsikotiin. Tapaaminen saksalaisen prof. Elisabeth Braunin kanssa oli koskettava. Hän kertoi seuranneensa Kirsikodin elämää sen alkuajoista lähtien, samoin kun koulutyötäni. Kiinnostus oli herännyt Prinsessa ja Hevonen -kirjan kautta. Se julkaistiin englanniksi 1994. Hän on tilannut myös myöhemmin ilmestyneet julkaisumme. Hänen vastuullaan on erityisopetuksen uudistustyö Saksassa ja siihen tulee sisältymään myös taidekasvatus. Täältä kaukaa Lieksasta meidän taiteilijamme ovat säteilleet ympäri maailman. Kiitokset Toivasen Kirsille matkakumppanuudesta Itävallassa. Hänen avullaan vuorovaikutus matkalla oli mutkatonta kaikkien kansalaisuuksien kanssa.

Juhlavuosi huipentui heinäkuussa vietettyyn juhlaviikkoon. Aloitimme esittämällä KANSSANI HÄN KULKEE –messun Lieksan ev.lut. kirkossa 13.7. On tavattoman hienoa saada esittää se aina uudelleen. Jälleen kokoontuivat yhteen kaikki rakkaat, toiminnan alkuajoista mukana olleet nuoret; Leena Toivanen, Antti Nykänen, Tapio Nykänen, Elisa Kerola ja Virpi Turunen. Messun kaksi sooloa Joni Niirasen ”Kenelle kertoisin” ja Tapio Kervisen ”Kanssani hän kulkee” koskettavat aina uudelleen aivan erityisellä tavalla. Kaksikymmentä vuotta tuli täytteen joulukuussa, kun unelma lähti toteutumaan täällä Saarivaarassa. Siitä kertoo juhlakirja KIRSIKOTI unelmasta totta. Kiitos kirjoittajille ja kiitos Leea Waseniukselle hienosta toteutuksesta.

Perjantaina oli yksityistilaisuus ja ohjaajamme Kaisu järjesti yllätysjuhlat, Pietun ja Kaisun häät. Vieraat saapuivat Lieksan kirkkoon tietämättä, mikä heitä odotti. Juhlaa vietimme Kirsikodissa ja tanssimme Ega and the boys -orkesterin soittaessa puoleen yöhön.

Suuri voimavara alkuajan talkoissa olivat Pietun kaverit ja oli ihana kohdata heitä nyt hääjuhlassa.  Päiväkotiaikoinani, liki 40 vuotta sitten, sain hoitaa pientä Viljamaan Miinaa ja nyt juhlaviikolle hän tuli jakamaan sen kanssamme. Hän otti talon haltuunsa ja huolehti kaikesta rakkaudella.

Kaukaisimmat vieraat viikon aikana olivat Italiasta. Vaikutteita heidän kokemastaan voitte käydä katsomassa osoitteessa http://www.silviamontevecchi.it/oltreconfine/PROFONDONORD/30.Kirsikoti/house.htm

Kirsikodissa on eletty työntäyteinen vuosi. Tila-ahtaus aiheuttaa välillä tuskaa. Suuren pettymyksen koimme saatuamme RAY:ltä kielteisen päätöksen avustusanomukseemme uuden ateljeen saamiseksi. Tarvitsisimme todella lisää tilaa.

Kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta! Kiitän kaikkia taiteilijoita, henkilökuntaa, ystäviä, hallitusta. Kiitän kaikkia vierailijoita! Kiitän teitä kaikkia, jotka muistatte meitä esirukouksissanne.

Hyvää matkaa!

Raija Mikkonen

9.2.2010

Talvisia tunnelmia

1.1.2010

Armon vuotta 2010

23.12.2009

Joulurauhaa

2.12.2009

Taidenäyttely

26.11.2009

Kirkkopyhä